Laki
Graduni liittyy musiikkibisnekseen.
Tekijänoikeuslaki uudessa asussaan on siis luettu. (Siis sehän ei ole uusi tekijänoikeuslaki kuten monessa paikassa sitä tuttavallisesti puhutellaan vaan lakihan on edelleen vuodelta 1961, siihen on vain tehty muutoksia ties kuinka monta kertaa, joista viimeinen tänä vuonna.)
Netistä löytyy aika paljon mielipiteitä asiasta. Digitoday vaikuttaa siltä että asioita pohditaan useammalta kantilta kuin yhdeltä.
Ongelmanani vain on, että lain soveltamisesta vuodenvaihteen jälkeen, jolloin se tulee voimaan, ei ole saatavilla tietoa oikein mistään. Tosin käytäntö taitaa muodostua vasta tuomioistuinten toimesta mutta kun ei sitä lain kirjainta vastaan olevia tuomioitakaan oikein voida antaa, niin onkohan se nyt niin kuin lakia vastustavat tahot antavat ymmärtää ja...
Käytäntö on usvan peitossa.
Hallituksen esityksen yksi perusajatuksista oli, että tiedostomuotoisten hengentuotosten kopiointiin tulee suhtautua paljon tiukemmin kuin analogisiin. Tätä perusteltiin Internetin aiheuttaman piratismin lisääntymisellä. Ja netissä jaettavat mp3-tiedostot syövät musiikkiteollisuuden leipää. Epäilenpä kuitenkin, muuttaako suomalainen laki tilannetta. Tilanne muuttuisi varmaankin huomattavasti, jos peer-to-peer-ohjelmistot todettaisiin laittomiksi joka maassa.
Toisaalta, ei voi olla ajattelematta tiedostojen jakamista promootiokanavana. Mutta koska muuttujia on niin valtavasti, on varmasti mahdotonta löytää syy-seuraus-suhteita esimerkiksi mp3-formaatin ja levymyynnin väliltä.
Taloustiede antaa yhden tavan ajatella asiaa. Luovan työn kompensaatio voi tulla monella tavalla. Rahaa voi tulla tekijänoikeuksista, mutta myös sitomalla tuotteita keskenään (mainostaminen, kytkykauppa), parantamalla markkinointistrategioita jne. Ammattiurheilija ja ammattimuusikko eroavat työn kompensaation kannalta toisistaaan vain siten että muusikot saavat rahaa tekiijänoikeuksista. Ja olen kuullut monesta hyvätuloisesta jääkiekkoilijasta, tenniksenpelaajasta ja golfarista.
Teosto-maksut tuntuvatkin mielivaltaisilta. Vaikka tämä onkin sopimusyhteiskunta niin silti tämän haastattelun luettuani tilanne tuntuu aika absurdilta.
Mikähän mahtaa olla tulevaisuuden suunta? Onko kaikki vain vapaata markkinataloutta vai pyritäänkö musiikin kuluttaminen, levittäminen ja myyminen saamaan kuriin? Käykö niinkuin Ranskassa, että ulkomaista musiikkia saa soittaa radiossa vain jos soittaa enemmän ranskalaista musiikkia? Ja kuka nostaa seuraavan oikeuskanteen?
|
