Siniristilippumme 

Siniristilippumme

Ensi viikolla olisi sitten taas itsenäisyyspäivä. Ja kaikki armeijan käyneet katsovat televisiosta Tuntemattoman Sotilaan. Ja kaikki katsovat linnanjuhlia.

En ole kai oikein koskaan pitänyt itsenäisyyspäivästä. Ehkä se johtuu omasta yleisestä kyynisestä ja negatiivisesta asenteestani. Tai sitten se johtuu siitä että olen ymmärtänyt itsenäisyyspäivän sanoman sellaisena ettei nuoremmilla sukupolvilla ole tarpeeksi kunnioitusta aikaisempien sukupolvien uhrauksia kohtaan. Tai sitten se johtuu näistä molemmista.

Muuttuukohan itsenäisyyden juhliminen kun sotia käyneet sukupolvet parinkymmenen vuoden päästä ovat menneet? Vai jatkuuko perinne jonka vastapainoksi saadaan keväällä riehakas Eurooppa-päivä?

Mitäköhän asialle voisi tehdä nyt?

Olisikohan se aivan paska idea järjestää itse juhlat kuudes päivä? Juodaan skumppaa ja lasketaan mäkeä jos on lunta. Serpentiiniä ja ilotulitteita. Juhla-ateria kymmenen parhaan kaverin kanssa. Naamiaiset ja täytekakkua. Tai jotain muuta yhtä hauskaa.

Koska Suomi on sentään itsenäinen.