Vaalikoneet 

Vaalikoneet

Minäkin olen kokeillut vaalikoneita. Monta kertaa. Ja usein hämmästynyt lopputuloksesta.

Jostain syystä on viime vuosien vaaleissa käynyt sillä tavalla, että aina kun olen kokeillut vaalikoneita, ovat itselleni sopivimmat ehdokkaat jakautuneet tasaisesti oikeiston ja vasemmiston kesken. Ja mikä kummallisinta, aina on sopivimman ehdokkaan perässä komeilleet samat kolme kirjainta. RKP. Minä sentään olen aika kaukana suomenruotsalaisesta. Mitä nyt kuuntelen silloin tällöin ruotsalaista heviä. (Mikael Åkerfeldt är gud!)

Vaalikoneissa on se huono puoli, etteivät ne ota juurikaan ehdokkaan persoonaa huomioon. Puoluekannan hahmottamiseksi eduskuntavaaleissa vaalikone taitaa olla paljon kätevämpi kuin presidentivaaleissa. Ensinnäkin puoleet eivät henkilöidy niin vahvasti kehenkään ja toisekseen ihmiset osaavat vastata paremmin kysymyksiin jotka koskevat kotimaan politiikkaa ja toivottuja omaan elämään vaikuttavia kehityssuuntia.

Presidenttihän on keulakuva. Eikä hänellä ole juuri valtaa kotimaan politiikkaan. Eikä nykyään tunnu juuri ulkopolitiikkaankaan olevan. (Edes Halonen kaikista poliitikoista ei ole presidenttinäkään pystynyt vaikuttamaan kehitysavun tasoon...)

Aion todellakin äänestää mutu-tuntumalla. Tai no ehkä saatan hieman miettiäkin asiaa. Äh, paskat. Olkoon Niinistö.

Mutta älä usko vaalikonetta! Tro mig! Jag vill inte rösta på Henrik Lax!