Ajan merkit 

Ajan merkit

Seitkytluku.

Kasari.

Ysäri.

...

Ja mitäs sitten? Nollari? Nollis? Kaksituhatluvun ensimmäinen vuosikymmen?

Ehkä se sana vielä löytyy.


Mutta mielenkiintoisempaa on miettiä omalle ajalle ominaista luonnetta. Se on yllättävän vaikeata. Mikä oli vuodelle 2005 ominaista? Ensimmäisenä tällaisen haasteen edessä tulee mieleen listata asioita jotka ovat ylittäneet uutiskynnyksen. Tarja Turusen potkut. Matti Nykäsen mokat. MM-kisat sateen keskellä. Paperilakko. Nils Gustafsson. Ongelmana vain on, että nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän ajattomia asioita, jotka liittyvät ihmissuhteisiin, säähän, ay-liikkeeseen ja rikoksiin. On hankalaa keksiä, kuinka ne kuvaavat juuri tätä aikaa.

Entäs politiikka? Punamultahallitus - kuulostaako tutulta? Tekijänoikeuslaki - mitä oikeastaan muuttui? Turvallisuuspolitiikka - ei me haluta edelleenkään Natoon eikä varusmiesten fyysisen kunnon lasku edelleenkään pysähdy. Ulkopolitiikka - kunhan nyt ei päätä auota niin hyvin menee. Talouspolitiikka - kilpailukykyisyys ei edelleenkään näy minun lompakossani.

Tuntuu, että lähestyn aihetta väärältä kannalta. Uutiset eivät kuvaa aikaa, vaan se, miten ihmiset uutisiin suhtautuvat. Ja se millaisen arvomaailman läpi uutiset määrittyvät. Kiteytyykö vuosi 2005 siihen, että tunnen huonohkoa omaatuntoa huomattuani että vain kohautin olkapäitäni käveltyäni taas uuden väkivaltaa kirkuvan lööpin ohi? Vai kertooko se enemmän minusta itsestäni? En minä tiedä, tämä aika on liikaa läsnä.

Hiusmuodin kautta en suostu aikaa kuvaamaan. Enkä salarakkauden. Kysykää viiden vuoden päästä uudelleen. Ehkä minä silloin osaan sanoa varman ja absoluuttisen totuuden.