Kilin kolin
Musica Nova on käynnissä. Minäkin kävin taas parin vuoden tauon jälkeen nauttimassa kyseisen festarin tarjonnasta avajaiskonsertissa perjantaina.
Siis Musica Novassahan soitetaan nykymusiikkia. Sitä josta eräällä kaverillani on ennakkoasenne "niin siis sitä että hakataan rautakangella vittu porraskaiteeseen ja sanotaan sitä vittu musiikiks?". Just sitä joo.
Nykymusiikki on aika erikoislaatuinen ilmiö. Se kuuluu taidemusiikkiin, joka nykyään on marginaalikulttuuria. Taidemusiikin vuosittainen levymyynti pyörii tuolla viiden prosentin tienoilla äänitteiden kokonaismyynnistä. Taidemusiikin sisällä nykymusiikki on paitsiossa. Alle sata vuotta vanhaa musiikkia soitetaan konserteissa huomattavasti vähemmän kuin yli sata vuotta vanhaa musiikkia. Voisi hyvin perustein siis sanoa, että nykymusiikki on marginaalikamaa.
Silti se näkyy ja kuuluu. Erityisesti amerikkalaisessa televisiossa ja elokuvassa. Jokainen, joka on katsonut Salaisia Kansioita, Matrixin tai lukemattomia muita elokuvia tai sarjoja, on kuullut nykymusiikkia. Elokuvamusiikissa on vain se erityinen piirre, että sitä kuunnellaan puoliksi tiedostamatta, koska vaikka audiaalinen kokemus voi olla vahvempi, visuaalinen on kuitenkin se, mihin kaikki assosioituu. Joka tapauksessa amerikkalainen viihdeteollisuus on ainakin kotimaassaan onnistunut vahvistamaan nykymusiikin asemaa.
Perjantain konsertissa soitettiin pelkästään amerikkalaisten säveltäjien teoksia. Minua säväytti eniten viimeinen teos, Steven Stuckyn toinen orkesterikonsertto. En tiedä, oliko tykkäämiseeni syynä se, että konsertto oli lähellä suomalaista musiikkia, onhan Stucky ollut tiiviissä yhteistyössä E-P Salosen kanssa. Yllättävän paljon samaa Salosen musiikin kanssa tuolla konsertolla oli. Toisessa osassa oli myös pitkä sitaatti Sibeliusta (taisi olla neljännestä sinfoniasta), josta jäin hämilleni. Oli hassua kuulla Sibeliusta vääristyneenä ja oudossa kontekstissa.
Nykymusiikille toivoisi suurempaa tulevaisuutta, eikä vähiten siksi, ettei niinkin huiman kuuloinen kokoonpano kuin sinfoniaorkesteri jäisi vain 1800-luvun musiikin museoksi.
|
