Elämän tarkoitus? 

Elämän tarkoitus?

Aloitan suurella otsikolla. En mitä todennäköisimmin pysty kirjoituksellani sen lupausta täyttämään, tiedän sen jo nyt. Joten kaikki te lukuisat elämän tarkoituksen etsijät, painakaa Back-nappulaa, jollette pettymystä tänään tuntea halua.

Haluan kuitenkin jakaa teille kokemuksen. Olen aikaisemminkin kirjoittanut bloggaavasta itsemurhakandidaatista, jonka jutut ovat oivaltavia ja niistä tosiaankin välittyy jotain aitoa, mikä ei kauhean yleistä ole.

Kirjoittaminen on oiva terapiamuoto, sen olen tämän edellämainitsemani henkilön kirjoituksista saanut nähdä. Katsokaa nyt vaikka. Teistä saattaa mahdollisesti vaikuttaa siltä, että olen koukussa Brimin juttuihin, aivan kuin johonkin saippuaoopperaan (tappaako se tänään ittensä vai ei?). Ei minun kiinnostukseni kuitenkaan sitä ole. Tai no joo, ehkä jännitystä on ihan vähän joka päivä ilmassa sen suhteen, onko tyyppi päivittänyt vai joko saa kaiken toivon heittää. Ei, tuo kovaonninen hylkiö nyt vain kirjoittaa sen verran hyvin, että kateus iskee ja kiinnostus pysyy. Jos itse tietäisin osaavani kirjoittaa leipomisesta tai ihmissuhteistani niin kuvaavasti ja avoimesti kuin Mestari B, olisin automaattisesti varustettu paremmalla itsetunnolla.

Ja ei, Brim, jos tätä luet, tämä ei ole kirjoitus ei ole tarkoitettu sinun itsetuntosi nostattamiseksi. Tämä kirjoitus on tarkoitettu muille lukijoille jotta he löytäisivät loistavan blogisi.

Ja jotta syvempi sanoma ei nyt jäisi mainitsematta, kerron sen nyt teille.

TATTARATAAAAATTATIIIIIII

Hyvännäköisen ja -makuisen pullan leipominen on tärkeä asia, jos siitä nauttii sekä ennen valmista lopputulosta että sen jälkeen.

Unohtakaa seksi, valta, väkivalta ja raha. Pienistä hienoista asioista rakentuvat tämän elämän nautinnot.