Dazzle 

Sieltä missä aita on korkein

Maisterin paperit vaativat proseminaarin, analyysiseminaarin, laudaturseminaarin ja gradun. Toiset tekevät kaikki nämä samasta aiheesta. Minä en. Ainoastaan laudaturseminaarin teksti tulee olemaan osa graduani.

Proseminaari on tehty, laudaturseminaari ja gradu aluillaan mutta analyysiseminaaria ei oikein millään järkevällä tavalla saa sovitettua gradun sekaan.

Voisihan tietysti tehdä gradun rimaa hipoen sellaiseksi kollaasiksi ettei siinä olisi päätä eikä häntää, mutta se ajatus ei oikein houkuta. Mitäs olen ollut niin tyhmä etten ole valinnut aiheitani paremmin. Teen hampaat irvessä tuplamäärän työtä taistelupariini verrattuna.

Mutta ovathan ne aiheet mielenkiintoisia, omasta mielestäni ainakin.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, joista voi tehdä mukatieteellistä tutkimusta, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Primitiivireaktio

Tekisi mieli ostaa mp3-soitin. Suojautua audiaalisesti ulkopuoliselta maailmalta ratikoissa ja busseissa.

Toisaalta musiikkia kuulee jo nyt aivan liikaa. Jos ostaisinkin kuulosuojaimet! Kuinka hullulta sitä näyttäisi nelosratikassa sellaiset keltaiset Peltorit päässä? Ja miksi?

Mistä johtuu että musiikilla suojautuminen on hyväksyttävämpää kuin hiljaisuudella suojautuminen?

Hä?

Vapaus

Taloyhtiössä on tehty ikkunaremonttia pari viikkoa. Eihän siinä mitään, kiva saada vähän paremmat ikkunat. Remppatyypit vain porasivat reiän ulkoseinän lisäksi myös HTV:n kaapeliin, joten kohta viikon olen ollut ilman televisiokanavia ja nettiyhteyttä. Tätäkin kirjoitan yliopiston koneella.

Kummallisen rauhallisesti olen asiaan suhtautunut. Vaikka ei olekaan päässyt kotona katsomaan sähköpostia, päivittämään tätä sivua tai nähnyt Mullan alla-sarjan kauden päätösjaksoa, tuntuu että elämä on silti ihan hyvin olosuhteet huomioonottaen.

Tutkimussuunnitelmakin hyväksyttiin ja meikäpoika on jo saanut gradunalulle mittaa noin kolmetoista sivua. Luulen että niistä sivuista puolet sen vuoksi ettei kotona ole ollut ylimääräisiä virikkeitä yhtä kirjaa lukuunottamatta.

Viime vuonna asuin puolisen vuotta ilman televisiota ja olin tyytyväinen asiantilaan. Sitten kun minun, television ja tyttöystävän tiet veivät samaan asuntoon, pyrin aluksi tuijottamaan televisiota vähän ja tyttöystävää vähän enemmän. Tällä viikolla olen huomannut kuinka paljon olen tuijottanut televisiota ja kuinka vähän sitä tyttöystävää (tosin saattaa olla hänelle helpotuskin).

Pari amerikkalaista tutkijaa rinnastavat television huumeisiin, noin kärjistäen. Olikos se nyt Marx vai joku muu vasuri joka sanoi että uskonto on oopiumia kansalle? Eipä ollut nähnyt televisiota.

Paniikkihäiriöinen opiskelija

Tänään iltapäivällä saan kuulla suorat sanat tutkimussuunnitelmastani. Suorastaan pelottavaa mennä puhumaan aiheesta, varsinkin kun tiedän että se on aika linjaton. Yritän kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että se käydään läpi jotta aiheesta tulisi hyvä. Ehkä suurin kysymysmerkki liittyy teoreettiseen viitekehykseen. Mikään ei tunnu sopivan aiheeseen luontevasti.

Mamma, hjälp!

Musiikkia

Superchrist on julkaissut levyn. Ainakin tämä kappale kuulostaa siltä kuin olisi oikein kaupallista potentiaaliakin.

Jäämme odottelemaan.

Media & Internet

Arvatkaa olisiko tärkeämpää tekemistä kuin tämän kirjoituksen laatiminen.

Siellä Täällä on keskusteltu oikean median (lue: SanomaWSOY) noususta tässä nimenomaisessa kommunikaatioympäristössä.

Olenkin, kuten kunnon hesarintilaajan (SanomaWSOY) ja HTV:n (SanomaWSOY) kaapeliyhteyden käyttäjän kuuluu, katsastanut HS.fi-blogeja. Ainoastaan yksi on ollut mielenkiintoinen ja tarpeellinen. Jotenkin hesarin blogikokonaisuudesta tulee sellainen olo, että taas yritetään saada ihmiset kiinnostumaan toimittajien omasta elämästä ja työstä. Kattokaa nyt tätäkin. Olisi luullut että maan parhaan radiokanavan päätoimittaja pystyisi luomaan sellaisen blogin jolla olisi jotain lisäarvoa. Mutta EI! Vähän niinkuin kaikki nämä saatanan Hyppönen-Tuomas-Juuso-jne-kokemukset joissa Nelosen (SanomaWSOY) toimittaja haastattelee toista Nelosen (SanomaWSOY) toimittajaa joka on juuri aloittamassa talkshowta jossa haastatellaan niitä samoja Nelosen (SanomaWSOY) toimittajia joiden luona ollaan haastattelussa.

Sisäsiittoista hommaa, sanon minä.

Laki

Graduni liittyy musiikkibisnekseen.

Tekijänoikeuslaki uudessa asussaan on siis luettu. (Siis sehän ei ole uusi tekijänoikeuslaki kuten monessa paikassa sitä tuttavallisesti puhutellaan vaan lakihan on edelleen vuodelta 1961, siihen on vain tehty muutoksia ties kuinka monta kertaa, joista viimeinen tänä vuonna.)

Netistä löytyy aika paljon mielipiteitä asiasta. Digitoday vaikuttaa siltä että asioita pohditaan useammalta kantilta kuin yhdeltä.

Ongelmanani vain on, että lain soveltamisesta vuodenvaihteen jälkeen, jolloin se tulee voimaan, ei ole saatavilla tietoa oikein mistään. Tosin käytäntö taitaa muodostua vasta tuomioistuinten toimesta mutta kun ei sitä lain kirjainta vastaan olevia tuomioitakaan oikein voida antaa, niin onkohan se nyt niin kuin lakia vastustavat tahot antavat ymmärtää ja...

Käytäntö on usvan peitossa.

Hallituksen esityksen yksi perusajatuksista oli, että tiedostomuotoisten hengentuotosten kopiointiin tulee suhtautua paljon tiukemmin kuin analogisiin. Tätä perusteltiin Internetin aiheuttaman piratismin lisääntymisellä. Ja netissä jaettavat mp3-tiedostot syövät musiikkiteollisuuden leipää. Epäilenpä kuitenkin, muuttaako suomalainen laki tilannetta. Tilanne muuttuisi varmaankin huomattavasti, jos peer-to-peer-ohjelmistot todettaisiin laittomiksi joka maassa.

Toisaalta, ei voi olla ajattelematta tiedostojen jakamista promootiokanavana. Mutta koska muuttujia on niin valtavasti, on varmasti mahdotonta löytää syy-seuraus-suhteita esimerkiksi mp3-formaatin ja levymyynnin väliltä.

Taloustiede antaa yhden tavan ajatella asiaa. Luovan työn kompensaatio voi tulla monella tavalla. Rahaa voi tulla tekijänoikeuksista, mutta myös sitomalla tuotteita keskenään (mainostaminen, kytkykauppa), parantamalla markkinointistrategioita jne. Ammattiurheilija ja ammattimuusikko eroavat työn kompensaation kannalta toisistaaan vain siten että muusikot saavat rahaa tekiijänoikeuksista. Ja olen kuullut monesta hyvätuloisesta jääkiekkoilijasta, tenniksenpelaajasta ja golfarista.

Teosto-maksut tuntuvatkin mielivaltaisilta. Vaikka tämä onkin sopimusyhteiskunta niin silti tämän haastattelun luettuani tilanne tuntuu aika absurdilta.

Mikähän mahtaa olla tulevaisuuden suunta? Onko kaikki vain vapaata markkinataloutta vai pyritäänkö musiikin kuluttaminen, levittäminen ja myyminen saamaan kuriin? Käykö niinkuin Ranskassa, että ulkomaista musiikkia saa soittaa radiossa vain jos soittaa enemmän ranskalaista musiikkia? Ja kuka nostaa seuraavan oikeuskanteen?

Keskiviikkona levykauppaan

Cmx julkaisee uuden levyn. Jostain luin että se sisältää vähemmän "runttausta" kuin cmx:n levyt normaalisti. Saas nähdä tekeekö samanlaista vaikutusta kuin parin vuoden takainen Aion.

Aion-levyn kansi oli kyllä aika pinkki. Ja se toi jotain mieleen...





Sattumaa?

Talvihorros

Talvi tulee.

Viisi vuotta yliopistossa kirjoilla ja joka talvi on tapahtunut sama juttu. Tammi- ja helmikuussa ei ole saanut aikaan niinku mitään. Siis todellakin, ei mitään. Sehän tekee, öö, KYMMENEN KUUKAUTTA! Siinä ajassahan tekisi vaikka mitä:


- Ainakin parikyt tonnii rahaa.

- Talon. (Joo varmaan, minä vai?)

- Gradun.

- Lapsen. (Siis, jos olisin nainen. Niin, ja mies tarvittais kans. Ja tarttis kai myös haluta sitä. Lasta siis. Niin ja tietenkin sitä miestä kans.)


Mutta ei. On tullut suoritettua uni- ja horrostieteiden perusopinnot (20ov) ja pikkusen matkaa syventäviä kans.

On siinä kuitenkin se hyvä puoli että asian on tiedostanut. Aina ennen joulua on ollut draivia tehdä opiskeluun liittyviä asioita koska on tiennyt että vuoden pari ensimmäistä kuukautta menee hukkaan. Proseminaarin esitelmäpäivämäärän tosin halusin juuri tästä syystä helmikuun lopulle. Deadline auttaa kummasti.

Tänään tuli käytyä kirjamessuilla ja siellä oli kyllä taas niin paljon houkutuksia joiden parissa saisi pari kuukautta talvesta hujahtamaan. Nykysuomen etymologinen sanakirja (50e) oli vähän turhan kallis joten en ostanut. Tyttöystävä löysi erään koukuttavan fiktiosarjan kolmannen osan jonka suomennos on ilmestynyt keskiviikkona. (Sarja kuulostaa aika nörtiltä mutta on helkkarin hyvä.) Ja Liken kauppaan pitää taas pitkästä aikaa mennä vaikka maanantaina kun siellä vaan on niin mielenkiintoisia kirjoja ja tietysti maan paras kirjamyyjä. Messuilla oli niin saakelinmoinen tungos että en sitten ryysinyt sille osastolle.

Lauantai-ilta. Hmm, mitähän tekis? Lähtis vaikka kylille.

Hapuilu

Gradun suunnittelemisessa edistytään. Eilen tuli tutustuttua lähemmin yhteen asiaan ja sitten siihen liittyi toinen joka tarvitsi huomiota. Yhtäkkiä kävi niin että aineistoa ja haastateltavia ja tilastoja oli ihan liikaa pienelle päälleni. Tunne oli kuin merirosvojen lankulla. Joka puolella alla ja edessä merta silminkantamattomiin, alla uiskentelemassa muutama juttu joiden parissa pitäisi alussa painiskella ennen kuin pääsee tuohon tiedon valtamereen ja toivottavasti joskus rantaan.

Hmh. Taas se on hukassa. Pitää mennä ostoksille ompelutarvikekauppaan. Sadan sivun verran punaista lankaa, kiitos.

Mutta eipähän lopu aineisto kesken.